|
|
| VALITSE
Näytökset
|
|
|
| VALITSE
Näytökset
|
Miten nämä äänijärjestelmät eroavat toisistaan? Saat yleistä lisätietoa klikkaamalla allaolevia symboleja.
SDDS
Sony Dynamic ANALOGISET ÄÄNIJÄRJESTELMÄT: LAATULUOKITUKSET:
|
Dolby Stereo on Dolby Labs. Inc.:n kehittämä analoginen ja monikanavainen elokuvaäänentoistojärjestelmä. Se esiteltiin ensimmäisen kerran jo 70-luvun puolivälissä nimellä Dolby System. Alkujaan järjestelmässä käytettiin Dolbyn kehittämää kohinansuodatusmenetelmää, jota käytettiin menestyksekkäästi studioääninauhureissa. Tätä ennen filmien valoääniraitojen toistossa oli ollut haittana ei-toivottujen häiriöäänten kuuluminen kaiutintekniikan kehittyessä parempaan suuntaan. Dolby Stereo-ääniraidassa käytetään ammattinauhureissa yleistä A-tyypin kohinasuodatusta. Tekniseltä toteutukseltaan edullisempia B- ja C-tyypin Dolby-kohinansuodattimia käytettiin kulutuselektroniikkatuotteissa kuten varhaisemmissa VHS-videonauhureissa ja useissa C-kasettinauhureissa. Dolbyn A-tyypin kohinansuodatusta käytettiin myös 70 mm elokuvafilmien äänentoistossa, jossa filmillä olevat ääniraidat ovat magneettiset. Myöhemmin järjestelmän nimen muuttuessa Dolby Stereo-muotoon siinä hyödynnettiin 35 mm elokuvafilmin kaksijuovaista valoääniraitaa, joka yleistyi jo 60-luvulla. Stereojuovan käyttö teki mahdolliseksi nelikanavaisen äänentoiston, jonka toiminta perustuu kvadrafoniseen stereoäänijärjestelmään.
Dolby Stereo-ääniraita elokuvafilmissä. Ääniraita on analoginen kaksijuovainen raita, joka luetaan filmiltä optisesti. Ääniraita voidaan toistaa myös tavallisena kaksikanavaisena stereona tai monoäänilaitteilla. Monotoistossa taustakanavien ääni jää kuulumattomiin vastakkaisvaiheisten kanavasignaalien kumotessa toisensa.
Perinteisessä Dolby Stereo-äänijärjestelmässä stereoääniraidasta dekoodataan neljä erillistä äänikanavaa. Kolme kanavista sijaitsee valkokankaan takana vasemmalla, keskellä ja oikealla. Vasemman ja oikean äänikanavan ääni saadaan suoraan niiden omilta kanavilta. Keskikanavan ääni muodostuu vasemman ja oikean kanavan yhdistelmästä. Etukanavien välillä käytetään matriisidekoodausta, jolloin kanavat eivät sekoitu keskenään. Lisänä äänentoistossa voidaan käyttää matalien äänten subwoofer-kanavaa, jonka ääni suodatetaan aktiivisella alipäästösuodattimella keskikanavan äänestä. Surround eli taustakanavien ääni saadaan kahdesta stereoraidasta erotuskytkennällä. Ääniraidassa taustakanavien signaalit ovat vastakkaisvaiheiset, jolloin erotuskytkennän ulostulona saadaan äänisignaali. Etukanavien äänen "vuotaminen" taustakanaviin estetään matriisidekoodauksella, jolla hoidetaan myös etukanavienkin äänen hallinta. Käytännössä ääni vuotaa aina hieman taustakanaviin, mutta oikein säädettynä etukanavien ääni vaimenee hyvin tehokkaasti niin, että sitä ei voi havaita muutoin kuin kuuntelemalla korva aivan kiinni taustakaiuttimessa. Lisäksi taustakanavan äänisignaalissa käytetään säädettävää viivelinjaa, jonka toiminta-aika säädetään teatterisalin pituuteen sopivaksi. Viivelinjalla voidaan myös osittain kumota etukanavien äänisignaalin vuoto taustakanaviin, jonka voi muutoin havaita kaikumisilmiönä. Elokuvateatterikäyttöön
myydyissä Dolby Stereo-äänentoistolaitteissa on käytetty jo 70-luvulta lähtien
äänentoiston huipputekniikkaa. Laitteissa on ollut Ensimmäisissä Dolby Stereo-enkoodatuissa ääniraidoissa taustakanavien tarkoitus oli toimia pelkkinä tehostekanavina ja niiden taajuusvaste oli rajoitettu suppeaksi. Myöhemmin taustakanavien taajuusaluetta laajennettiin vastaamaan lähes koko ihmiskorvan kuuloaluetta. Dolby Stereo-ääniraidalla varustettujen elokuvien osuus alkoi lisääntymään 1980-luvun alussa hyvin nopeasti amerikkalaisissa elokuvissa. Suomalainen elokuvatuotanto alkoi käyttämään äänijärjestelmää lisääntyvästi hyväkseen elokuvissaan vasta 80-luvun puolivälistä alkaen, kun Suomen Elokuvasäätiön (SES) äänitysstudioon hankittiin Dolby Stereo-enkooderi. Ensimmäinen suomalainen elokuva, jossa käytettiin Dolby Stereo-ääniraitaa, on Mika Kaurismäen ohjaama elokuva Arvottomat (1982). Suomalaisiin elokuvateattereihin ryhdyttiin asentamaan Dolby Stereo-äänentoistolaitteita hitaasti. Ensimmäisiä teattereita olivat etupäässä suurten paikkakuntien ensi-iltateatterit. Vanhoissa elokuvajulisteissa ja elokuvien lopputeksteissä käytettiin Dolby Stereo-tunnuksen alla lisätekstiä "In Selected Theatres". Tällä haluttiin katsojien kiinnittävän huomiota juuri siihen, että elokuvan ääni ei välttämättä ollut kaikissa teattereissa kuultavissa Dolby Stereona, vaikka elokuvassa sellaista ääniraitaa käytettiinkin. Vasta myöhemmin 80-luvulla myös yksityiset elokuvateatterit alkoivat asennuttamaan teattereihinsa Dolby-äänentoistolaitteistoja. Projektina se on ollut kallis siksi, että monessa elokuvateatterissa salikaiuttimien määrää jouduttiin lisäämään huomattavasti ja uusimaan vanhat kaiuttimet, jotka eivät teknisesti vanhanaikaisina soveltuneet käytettäväksi. Lisäksi se on vaatinut myös päätevahvistintekniikan uusimista ja muutostöitä projektoreiden äänilaitteisiin, unohtamatta itse hinnakasta Dolby-laitetta. Dolby Stereo-äänentoistoa on käytetty osittain myös televisiolähetyksissä ja VHS-videonauhalla levitetyissä elokuvissa. Kotiteatterikäytössä järjestelmästä on käytetty enemmän nimeä Dolby Surround, joka on muutoin sama kuin elokuvateatterikäytössä oleva Dolby Stereo ilman kohinasuodatusjärjestelmää. Kotikäytössä järjestelmän toiminta on edellyttänyt Hi-Fi-ääniraitaa toistavaa VHS-videonauhuria, televisiolähetyksissä stereoääntä vastaanottavaa viritintä ja erillistä päätevahvistinta, jossa on stereokanavasta ulostulona neljä eri kanavaa tuottava Dolby-dekooderi.
|
Design & copyright © 2003-2008 by Alf "Hajoava" Halonen |
