Elokuvateatteri Kinoma | Kinoman historiaa

HISTORIAA

Kinoman historiaan liittyvää kuvamateriaalia

Hyvinkään kolmannen elokuvateatterin, Kinoman, rakennutti paikallinen liikemies Arvo Suomi vuonna 1955, suomalaisten elokuvateattereiden parhaana kulta-aikana. Arvo Suomi oli syntyisin naapuripitäjästä Hausjärveltä ja häntä oli kiinnostanut tekniikka ja valokuvaus jo lapsesta lähtien. Ensimmäisen valokuvauskameransa hän rakensi itse kansakoulupoikana ja hänestä tulikin myöhemmin valokuvausteknikko. Talvisodan aikana hän palveli ilmakuvaajana Kannaksella ja vastasi jatkosodassa ilmavoimien valokuvaustarvehankinnoista pääesikunnassa Helsingissä. Arvo ja Meeri Suomella oli sotien välillä ja jatkosodan aikana Helsingissä myös valokuvaamo. Häitä ja hautajaisia riitti kuvattaviksi.

Kun sota päättyi ja jälleenrakennuskausi alkoi, Suomen pariskunta palasi takaisin Hausjärvelle, minne Arvo perusti Hikiän kattotiilitehtaan. Pariskunta jatkoi myös valokuvaajan ammattia kuvaten mm. luokkakuvia kouluissa Hyvinkäällä ja Riihimäellä. Valokuvauksesta ei ollut enää pitkä matka elokuva-alalle. Aikaansa seuraavana liikemiehenä Arvo Suomi havaitsi sotien jälkeen elokuvateattereiden tavattoman suosion.

Kinoman perustamisen aikoihin Hyvinkäällä toimi ennestään kaksi muutakin elokuvateatteria: Arena Siltakadulla, jonka toiminta kaupallisena elokuvateatterina päättyi lopullisesti syksyllä 1985, ja Aula Hämeenkadulla, jonka toiminta jatkuu nykyisellään kaksoisteatteri Julia 1&2:na. Kinolehti, joka toimi aikoinaan elokuvateatterialan lehtijulkaisuna, kertoi numerossa 1/1980 eräässä lyhyessä artikkelissa Kinoman perustamisen syyksi sen, että liikemies Suomi oli suivaantunut siitä, kun hän oli tuloksettomasti yrittänyt ostaa pääsylippuja loppuunmyytyyn elokuvanäytökseen. Tästä liikemies sai kipinän rakennuttaa aivan oman elokuvateatterin välttyäkseen jatkossa vastaavanlaisilta tilanteilta.

Meeri Suomen mukaan Kinolehdessä kerrottu lyhyt tarina on muuten tosi, mutta todellisuudessa elokuvateatterihanke oli tuolloin jo pitkällä suunnitelmissa, kun heidät käännytettiin täpötäyden Arenan ovelta ja lausahdus uuden elokuvateatterin rakentamisesta oli lähinnä Arvo Suomelle ominaista huumoria. Toki tapahtuma vahvisti edelleen käsitystä siitä, että teatterinpito olisi kannattavaa liiketoimintaa. Niin Hyvinkää sai sitten kolmannen kaupallisen elokuvateatterin ollen toimintansa alkaessa myös paikkaluvultaan kauppalan suurin elokuvateatteri. Toiminnan alkaessa Kinomassa oli istuinpaikkoja 362, kun samaan aikaan Aulan paikkaluku oli 291 ja Arenan 312. Alussa omistajapariskuntia oli kaksi: Arvo ja Meeri Suomen lisäksi Viljo ja Tyyne Tantarimäki. Viimeksi mainitut luopuivat kuitenkin osuudestaan jo parin vuoden kuluttua ja Suomet jäivät yksin teatterin omistajiksi. Kinoman ensimmäisenä elokuvana esitettiin Parvisfilmin maahantuoma ja levittämä elokuva Lemmenarpajaiset. Tästä ensimmäisestä Kinomassa esitetystä elokuvasta on edelleen kassatilityslomakkeen kopio-osa tallessa tauluksi kehystettynä. Koko Kinoman olemassaolon aikana sen menestyksekkäin elokuva lienee edelleenkin Edvin Laineen ohjaama Tuntematon sotilas vuodelta 1955.

1950-luku oli suomalaisten elokuvateattereiden kulta-aikaa. Kinomassa näytöksiä oli tavallisesti yksi arki-iltaisin, kaksi lauantaisin ja neljä sunnuntaisin. Parhaimmillaan jonot kiemurtelivat Ahdenkallionkadulta aina Hämeenkadun kulmaan saakka. Ei ollut tavatonta, että eteisaulan penkitkin kannettiin saliin, jotta mahdollisimman monet katsojat mahtuisivat mukaan näytöksiin. Joskus myös lipunmyyjän tuolikin myytiin viimeiselle asiakkaille.

Valmistuessaan elokuvateatteri Kinoma oli teknisiltä ja käytännöllisiltä ratkaisuiltaan hyvin edistyksellinen aikaansa nähden ja muihin samalla paikkakunnalla toimiviin teattereihin verrattuna. Teatteria oli suunniteltu huolella ja sen suunnitteli riihimäkeläinen rakennusmestari Kauko Lehtinen. Reilun tilavat lipunmyyntitilat mahdollistivat varsinaisen lipunmyynnin ja makeistuotteiden myynnin eriyttämisen omiin rinnakkaisiin myyntipisteisiinsä. Myös aulatilat olivat asiakkaille reilun kokoiset koko rakennuksen sivuseinien leveydellä, eikä aulatila nykyiselläänkään ole liian ahdas paikka lukuunottamatta nykyisen henkilökunnan tilaa, joka lohkaisee pienen siivun aulan alkuperäisestä pinta-alasta rakennuksen toiselta laidalta.

Ilmastointi oli myös järjestetty hyvin toimivaksi tuloilma- ja poistoilmapuhaltimineen tehokkaan ilmanvaihdon takaamiseksi salin ollessa täynnä katsojia. Kylmillä talvisäillä näytöksien aikana tuloilmapuhallin toimi samalla lämpöpuhaltimena normaalien lämpövesipatterien lisäksi pitäen salin mukavan lämpöisenä, jota nykypäivänäkin käytetään menestyksekkäästi. Aulatilan WC:n oviin sekä toiseen salin parioveen oli asennettu jopa sähkölukot, joiden tarkempi käyttötarkoitus on kuitenkin jäänyt hämäräksi. Saliin johtavat U-muotoiset portaikot toimivat tehokkaasti valolukkona, joka esti aulatilasta haittavalon pääsyn saliin kokonaan, vaikka salien ovet avattiinkin näytöksen jo ollessa käynnissä esim. myöhässä tulleiden asiakkaiden sisäänpäästämiseksi.

Viuhkamaisesta salin muodosta huolimatta Kinoman suunnittelussa oli otettu huomioon silloin vielä uuden kuvaformaatin, CinemaScopen esittäminen. Saliin asennettiin suoraan kuvakoon sivusuhteiden kokoa edellyttävä valkokangas. Samalla kankaan koko sovitettiin silloisten elokuvateatterin rakennussuositusten mukaisesti, jonka mukaan valkokankaan ihannekorkeutena pidettiin 1/7-osaa katsomon kokonaispituudesta. Myös CinemaScope-kuvaformaatin esittäminen mahdollistettiin heti teknisesti hankkimalla kuvaformaatin edellyttämät linssit ja suunnittelemalla konehuoneen projektioikkunat enemmän suorakaiteen muotoisiksi neliömallisten ikkunoiden sijaan. Tuohon aikaan monet suomalaiset elokuvateatterit, jotka rakennettiin hyvissä ajoin ennen CinemaScope-formaatin suunnittelua, tuskailivat laajakangaselokuvien esittämisen mahdollistamisesta ja useat joutuivatkin tekemään saliin jopa rakenteellisiakin muutoksia valkokankaan leventämiseksi. Joidenkin teattereiden kohdalla se osoittautui täysin mahdottomaksikin rakenteellisista syistä.

Ajan tavan mukaisesti Kinoman konehuoneeseen hankittiin kaksi täysin uutta elokuvaprojektoria, jotta näytökset saatiin yhtenäisiksi ilman kelanvaihtotaukoa, joka yksikoneisilla teattereilla oli pakollinen haitta. Kinoma on esitystekniikaltaan siitä mainittavan poikkeava elokuvateatteri Hyvinkäällä, että sen projektoreita ei ole koskaan aiemmin vaihdettu toisiin koneisiin kuin vasta ensimmäistä kertaa syksyllä 2007. Monissa pitkän linjan elokuvateattereissa projektoreita on vaihdettu useaan kertaan eri merkkisiin ja mallisiin, kuten myös Arenassa ja Aulassa oli aikojen kuluessa tehty.

Elokuva-alaa kohdannut romahdus oli sitäkin suurempi, kun televisio teki tuloaan Suomeen 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa. Vuoden 1960 Rooman olympialaisia edelsi televisiovastaanotinten hyvä myyntimenestys ja uutuus vei katsojat elokuvateattereista niin tarkkaan, että puolet Suomen elokuvateattereista joutui sulkemaan ovensa muutaman lähivuoden aikana. Hyvinkäällä kaikki kolme teatteria selvisivät hengissä, vaikka katsojamäärät vähenivät aivan oleellisesti.

Kun elokuvatoiminta alkoi television takia hiipua, oli Arvo Suomella jo uusi liikeidea valmiina. Kinoman rakennusta laajennettiin ja elokuvateatterin taakse rakennettiin jatko-osa, jonka alakerrassa alkoi toimia kemiallinen pesula ja yläosa jäi Suomen perheen asuinkäyttöön. Kemiallinen pesula Triclor, jonka vastaanottotilat lohkaistiin Kinoman aulasta, sai nimensä trikloretyleenistä, jota käytettiin kuivapesun puhdistusaineena. Hyvinkääläisten suussa nimi muuttui Tirkloriksi tai Trikoloriksi. Vuonna 1973, kun toimintaansa laajentanut pesula siirtyi uudistiloihin Martin alueelle, sen nimi vaihtui Hyvin Pesuksi. Arvo Suomen poika Ari toimii edelleen pesulan toimitusjohtajana.

Kahden eri toimialan pyörittäminen Kinoman tiloissa piti elokuvatoiminnan hengissä. Kun elokuvat menivät heikosti, pesulassa meni vastaavasti paremmin. Jos pesulan puolella oli hiljaisempaa, otettiin Kinomaan uusinnaksi Tuntematon sotilas. Se veti aina yleisöä.

Vanhojen elokuvien uusinnat olivat tuohon aikaan muutenkin tärkeä osa elokuvateattereiden ohjelmistoa. Nykypäivinä elokuvien elinkaari on lyhyt: ne esitetään ensin kertaalleen elokuvateattereissa, jonka jälkeen ne siirtyvät videolevitykseen ja televisioesityksiin. Sellainenkin suosikki kuin Karmiininpunainen merirosvo (The Crimson Pirate/1952), jonka pääosassa esiintyi Burt Lancaster, esitettiin Kinomassa lauantain yönäytöksenä ainakin 20 kertaa. Vanhojen elokuvien uusintoja harrastettiin elokuvateattereissa osittain vielä 1980-luvun alkupuolellakin.

Kinomassa toimi lisäksi monien vuosien ajan lauantai-iltapäivisin Hyvinkään Elokuvakerho HEKO, jossa näytettiin pienelle, mutta uskolliselle yleisölle taide-elokuvia, joista kaupallinen yleisö ei ollut riittävän kiinnostunut. Myöhemmin kerhon elokuvanäytökset siirtyivät elokuvateatteri Arenaan ja sen jälkeen Julia 1&2:een. 1990-luvun lopulla kerhonäytökset siirtyivät takaisin Kinomaan, jonka jälkeen kerhon toiminta hiipui lähes olemattomiin.

Vaikka elokuvateatteritoiminta 1960-luvulta lähtien olikin vaisumpaa kuin aiemmin, hyviäkin hetkiä oli. James Bond -elokuvat aiheuttivat ryntäyksen teattereihin. Lyömätön katsojaennätys syntyi, kun nelituntista Raamattu-elokuvaa (La Bibbia/1966) esitettiin koululaisnäytöksinä, joihin parhaimmillaan ahtautui lähes 400 katsojaa saliin, jossa oli tuolloin 362 paikkaa.

Yksi Kinoman tähtihetkiä oli se, kun Risto Jarvan elokuva Työmiehen päiväkirja sai maailman ensi-iltansa Kinomassa vuonna 1967. Juhlanäytöksessä olivat läsnä elokuvan päätähdet Paul Osipow ja Elina Salo sekä monet elokuva-alan kuuluisuudet kauppaneuvos Risto Orkosta lähtien. Kotimaiset elokuvat nousivat suosioon 1970-luvulla ennen kaikkea Speden elokuvien myötä. Edwin Laineen Täällä Pohjantähden alla -elokuvaa (1968) esitettiin yhtäjaksoisesti neljä viikkoa, mikä ei siihen aikaan ollut kovin tavanomaista.

Arvo Suomi toimi elokuvateatterinsa omistajana ja hoitajana yli kolme vuosikymmentä aina kuolemaansa vuoteen 1988 saakka. Kinoman perustamisesta lähtien hän toimi itse myös elokuvateatterinsa koneenhoitajana vuorotellen toisen pitkäaikaisen koneenhoitajan Reino Kaiholan kanssa. 80-luvun alkupuolella töitä konehuoneessa jatkoi pesulassakin pitkään työskennellyt Raili Lindberg, jonka jälkeen Arvo Suomi keskittyi pelkästään elokuvateatterin hoitamiseen. Meeri Suomi vastasi lipunmyynnistä ja elokuvamainoksista yli 30 vuoden ajan ja muutenkin töitä tehtiin hyvin paljon perhevoimin.

Liikemies Suomi ei jättänyt elokuvateatteriaan lepäämään pelkästään olemassaolevan esitystekniikan varaan, vaan uudisti sitä myös tarpeen vaatiessa. Tiettävästi joskus 70- ja 80-lukujen vaihteessa hän korvasi elokuvaprojektoreiden alkuperäiset hiilikaarilamput nykyaikaisilla xenonlampuilla helpottaakseen elokuvakoneiden käyttämistä. Tämän teknisen uudistuksen hän teki ensimmäisenä Hyvinkäällä, eikä xenonlampun käyttö tuohon aikaan projektoreiden valonlähteenä koko Suomessa ollut vielä kovin yleistäkään. Esitystekniset uudistukset eivät jääneet pelkästään projektoreiden valonlähteisiin, koska näiden lisäksi vuonna 1982 hän asennutti elokuvateatteriinsa nelikanavaisen Dolby Stereo-äänentoistojärjestelmän nimenomaan silloin esitykseen tullutta elokuvaa Kadonneen aarteen metsästäjät (Raiders Of The Lost Ark) varten. Dolby-elokuvaäänentoisto oli tuohon aikaan vielä eräänlainen ihmetyksen aihe ja teatterinomistaja Suomi osasikin mainostaa asiaa lehti-ilmoituksessaan hyvin näyttävästi. Moni hyvinkääläinen elokuvissakävijä kävikin Kinomassa katsomassa tuon senaikaisen menestyselokuvan ja osa pelkästään vain kuuntelemassa Dolby Stereo-elokuvaäänen ihmettä. Edes Helsingissä ei tuohon aikaan ollut kovinkaan moni elokuvateatteri varustettu kyseisellä elokuvaäänentoistolla.

Myös salissa tapahtui muutoksia. Samoihin aikoihin teatterin penkit uusittiin mukaviin niskatuellisiin penkkeihin, jotka ovat edelleen salissa. Salin takaosa harvennettiin aitiotilaksi ja sinne asennettiin punaisia paripenkkiryhmiä. Aitiosta tehtiin näin hieman väljempi permantoon nähden. Istuinten uudelleenjärjestämisen myötä teatterin paikkaluku tipahti nyt 250:een, jolla todennäköisesti myös kierrettiin silloin yli 250-paikkaisille teattereille määrätty lisäverotus.

Arvo Suomen kuoleman jälkeen elokuvateatteri Kinoma jäi hänen perikuntansa omistukseen ja elokuvateatterin toimintaa jatkoi hänen koneenhoitajaseuraajansa 80-luvun alkupuolelta. Lopulta Suomen perikunta luopui kokonaan elokuvateatterikiinteistöstä 90-luvun alkupuolella ja Kinoma myytiin kokonaisuudessaan sillä hetkellä toimintaa harjoittaneelle teatterinhoitajalle.

1990-luvulla elokuvateatteri Kinomalla ei ollut kovin hyvää onnea matkassaan. Arvo Suomen aiemmin menestyksekkäästi toiminut elokuvateatteri alkoi kokea satunnaisia epäonnistumisen hetkiä, jotka ovat jääneet lähes pysyvästi paikallisten elokuvissakävijöiden mieleen erilaisin tavoin. Elokuvateatteri ehti tuona vuosikymmenenä vaihtaa kahdesti kiinteistön omistajaa sekä teatterinhoitajaa muutaman kerran. Alkusyksystä 1997 Kinoman toiminta ajautui lopulta pitempiaikaiselle katkolle ja moni elokuvissakävijäkin epäili teatterin toiminnan tulleen päätepisteeseen. Tuona aikana teatteria havitteli itselleen muutama yrittäjä, joukossa jopa paikkakunnan ulkopuolelta ja teatterialalla ennestään olleita. Vain kaksi viikkoa ennen sulkemista teatterin uudeksi koneenhoitajaksi tuli jälleen uusi henkilö, joka oli ennen Kinomaa vaikuttanut usean vuoden ajan Julia 1&2:n konehuoneissa.

Elokuvateatteri Kinoman toiminnan keskeytyksen aikana ryhdyttiin teatterissa jälleen kerran pitkän ajan jälkeen uudistustöihin, jonka aikana keskityttiin koko elokuvateatterin interiöörin mahdollisiin muutoksiin ja esitystekniikan parantamiseen. Uuden koneenhoitajan suosituksilla salin äänentoistoa ryhdyttiin parantelemaan uusimalla vuoden 1982 Dolby Stereo-asennuksen jäljiltä kaikki vanhaksi käyneet salikaiuttimet kokonaan uusiin nykypäivän malleihin. Salissa aiemmin vaivannutta häiritsevää äänen kaikumista lievennettiin reilusti asentamalla salin sivuseiniin vaimentavia eristelevyjä. Uusien kaiuttimien myötä alkuperäiset Cinemeccanican valmistamat moduulipäätevahvistimet olivat käyneet alitehoisiksi ajan vaatimuksiin nähden ja niiden tilalle asennettiin uudet, tehokkaammat päätevahvistimet. Lisäksi äänentoistoon otettiin ensimmäistä kertaa mukaan subwoofer-kaiutin, jollaista Kinoman äänentoistossa ei aiemmin ollut. Vanha Dolby-prosessori jätettiin edelleen käyttöön, mutta se hienosäädettiin uudelleen vastaamaan salin muuttunutta taajuusvastetta johtuen uusista kaiuttimista ja sivuseinille asennettujen vaimennuslevyjen muuttamasta akustiikasta.

Aula ja sali maalattiin uudelleen ja hallitsevaksi väriksi valittiin punainen. Saliin johtavien portaikkojen seinät saivat uudet seinämaalaukset, jotka ideoi ja toteutti helsinkiläinen taideopiskelija Kari Pekonen.

Kun ensimmäiset uudistustyöt etenivät hyvää vauhtia, löytyi viimein teatterille uusi hoitaja. Hyvinkääläinen yksityisyrittäjä Aki Junnila päätti hetken asiaa mietittyään lähteä kokeilemaan uutta, hänelle ennestään tuntematonta yritysalaa. Niin myös uudistustöitä päätettiin vielä jatkaa eteenpäin ja nyt keskityttiin enemmän asiakkaiden viihtyvyyteen. WC-tilat korjattiin korvaamalla vanhat narustavedettävät Teho-pöntöt nykyaikaisempiin ja lavuaareihin kytkettiin kuumavesilinja, jollaista ei aiemmin teatterin WC:ssä ollut. Samalla itse WC:n lavuaarit asianmukaisine vedensekoittajineen uusittiin, seiniin asennettiin suuremmat peilit ja valaistusta tehostettiin.

Kinoman oltua kuusi kuukautta yhtäjaksoisesti suljettuna se avattiin uudelleen helmikuun 27. päivänä 1998 uusintaesityksellä elokuvasta Kummelin kultakuume (1997). Teatterin pitäminen suljettuna oli kuitenkin selvästi tehnyt haittaa katsojamääriin ja siitä seurasi myös se, että toiminnan käynnistäminen uudelleen uskottavaksi elokuvateatteriksi tuotti aluksi pahoja vaikeuksia. Teatteritouhu vaikutti siltä kuin asiakkaat olisivat unohtaneet Kinoman kokonaan ja elokuvia vuokraavat toimistotkin olivat kääntäneet sille selkänsä. Teatterinhoitaja Junnila sai tosissaan tehdä töitä nostaakseen melkein suohon vajonneen Kinoman takaisin toimintakuntoon. Kun aikaa uudelleenavaamisesta oli muutama kuukausi kulunut, alkoivat elokuvatoimistotkin vähitellen antamaan tilaisuuksia uudelle yrittäjälle. Kaupallisten massatuotantoelokuvien palautuminen Kinoman ohjelmistoon alkoivat vähitellen tuomaan teatterille asiakkaat takaisin. Kuitenkin Kinoman maineen takaisinpalauttaminen vaati uudelta teatterinhoitajalta paljon aikaa puhelimen ääressä ja sanomalehtimedian erinomaisen tuen. Vasta uudelle vuosituhannelle siirryttäessä Kinoman toiminta oli palautunut samalle viivalle silloisen kilpailijan Julia 1&2:n kanssa.

Junnilan aikana esitysteknisiä parannuksia Kinomassa jatkettiin edelleen vaiheittain. Kilpailu asiakkaista oli käynyt sen verran kovaksi, että tavoitteeksi asetettiin tekniikan uudistaminen vähintäänkin ajan vaatimusten mukaiseksi. Viimeisinä muutoksina vuonna 1999 äänentoistoon tehtiin korvaamalla vanha Dolby-prosessori täysin uudella digitaalisella mallilla, jolloin äänentoisto saatiin kohotettua Dolby Stereo-SR-formaattiin saakka. Samana vuonna päästiin alkuperäiseen tavoitteeseen saada täysin digitaalinen äänentoisto teatteriin hankkimalla digitaaliraidanlukijat projektoreihin. Dolby Digital-äänentoistoa päästiin tosimielessä esittelemään yleisölle vuoden 1999 heinäkuussa, jolloin Kinomassa sai ensi-iltansa elokuva Ansa viritetty (Entrapment) samanaikaisesti koko Suomen kanssa. Aivan viimeisinä teknisinä uudistuksina teatterin projektoreihin hankittiin täysin uudet linssit loppuvuodesta 2000, jotka tekivät kuvasta entistä terävämmän ja selkeämmän.

Vuonna 2001 syksyllä teatterinhoitaja Aki Junnila luopui Kinoman hoitamisesta ja Kinoman vuokraoikeudet siirtyivät jälleen kerran uudelle yrittäjäpariskunnalle Sirkka ja Keijo Aholle, jolla oli jo hoidossaan elokuvateatteri Julia 1&2. Nyt Hyvinkäällä oli vihdoin päästy elokuvateattereiden kohdalla siihen ihanteelliseen tilanteeseen, jossa molemmat keskenään kilpailevat elokuvateatterit olisivat saman yrittäjän alaisuudessa. Tämä ratkaisu saattoi päätepisteeseen elokuvavuokraamoidenkin kannalta sen, että elokuvia ei tarvinnut enää jakaa mahdollisimman tasapuolisesti. Elokuvien jakaminen kahdelle samalla paikkakunnalla olevalle, mutta eri yrittäjän hoitamalle elokuvateatterille oli Julia 1&2:n perustamisesta lähtien ollut aina hyvin yleinen kiistanaihe kahden elokuvateatteriyrittäjän välillä. Tilanne kärjistyi huippuunsa vuonna 1994, jolloin Kinoman toimesta tehtiin valitus kilpailuvirastolle vuokraamoiden epäreilusta elokuvien jaosta. Päätös ratkaistiin lopulta elokuvateatteri Kinoman hyväksi, joka oli kokenut jäävänsä täysin elokuvateatteri Julia 1&2:n varjoon, ja vuokraamot joutuivat siitä eteenpäin jakamaan elokuvat mahdollisimman tasapuolisesti. Ajan kuluessa päätöstä ei käytännössä noudatettu kovinkaan tarkasti, jonka Kinoman värikkäät vaiheet 90-luvulla olivat aiheuttaneet.

Vuoden 2002 syksyllä Keijo Aho osti koko elokuvateatteri Kinoman kiinteistön itselleen jatkaen edelleen teatterin toiminnan ylläpitämistä.

Historiateksti: Alf "Hajoava" Halonen

Tietolähteet:
- Seija-Riitta Laakso (erityiskiitos hänelle lisäyksistä ja oikaisuista)
- Kinolehti n:o 1/1980
- Pro Arena-yhdistys: Muistojen Arena (kirja)
- omat muistitiedot

Sivu ylös